Tänään oltiin vähän tekemässä Colorylle bioo ja kaikkee muuta pläänäilyä miinus Juuso da kitaristi mutta hyvin tuuras Annika da rumpalin tyttöystävä. Yllättävän aikaasaavaa porukkaa oltiin ja hauskaa oli muistella vuoden takasia tapahtumia ja sitä ku Colory muodostui. Hassua jotenkin että netin välityksellä ollaan tommonen huippuporukka saatu kasaan ja kaikki jakaa samat intohimot. Hienoa se, sanon minä!
Vaikka luulin että mulla iskis kamala syysmasennus ja varsinkin marrasmasennus kun sattuu olemaan niin harmaata, rumaa ja pimeetä, niin ei se ookaan iskenyt ja mä oon onnellinen. Kaikki pikkukriisit ja isommatkin kriisit viimesen vuoden aikana on aikalailla takana vaikka välillä kuohauttaa vieläkin jos liioin mietin tällä pienellä päällä.
Ja edelleen on ihmisiä joilta koen tarvetta pyytää anteeks. Tiiättekö, kun ei oo mitään anteekspyydettävää ehkä oikeesti mutta tuntuu vaan siltä? Nyt kutsuu sänky mutta muistakaa olla onnellisia ja elää hetkessä, ollaan kaikki kohta vanhoja. So long ja kauniita unia.
p.s oon pelannu liikaa tetristä koska nään niitä palikoita kokoajan silmissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti