Päivä 9 - Inspiraationi

Jou! Tulin just kotiin filosofian kokeesta ja mun aivot on hyytelöä. Selitin sinne kaikkee ympäripyöreetä ja epäselvää mut ei se mitään, läpi kun vaan pääsisi. Väsyttää ihan jäätävästi joten kohta pakko mennä lenkille että vähän piristyis.

Mutta hmmm inspiraatiosta. Eri asioihin saan inspiraatiota eri ihmisiltä ja eri asioista. Mikään ei oikeen inspiroi mua esimerkiks opiskelemaan joten oon huono oppilas huonoilla arvosanoilla.

  Jos mun pitää kirjottaa väkipakolla biisiin sanat niin se harvoin onnistuu. Se jälki on heti semmosta väkinäistä ja mua ärsyttää jos en ite osaa tulkita mun tekemien sanojen merkitystä. Kirjotan vaan sillon ku inspiraatio iskee ja se harvoin iskee kun oon hyvällä tuulella.
   Myös ihmiset joilla on siisti tyyli ja siistit mielipiteet inspiroi mua. Hyvä esimerkki on Megan Fox. Ah se nainen on niin kaunis ja sillä on siisti tyyli. Parhaita inspiraation lähteitä on myös quotet!! Niitä luen aina jos oon masis. Yeah mut siinäpä se sitten olikin.

Päivä 8 - Tämä saa minut surulliseksi

Heyaaa! Tänään on ollu erityisen mukava päivä. Oon nyt virallisesti ehkä kaikista turhimassa iässä, seitsemässätoista. No mut ainakin sanotaan et tyttö on kauneimmillaan tässä iässä, en siis raaski kauheesti valittaa. Ja kai sitä salaa voi vielä lastenlipulla mennä... Syötiin vähän mutakakkua ja juotiin kahvia annikan kanssa, oli siis tavallisen erityistä, toisin en ois tätä päivää viettänyt. Mut nyt aiheeseen! Englanniks tää on paljon parempi tää aihe: Something that upsets you.

Tietysti läheisen kuolema saa mut surulliseksi. Tai no, luultavasti saa. En oo hirveen montaa läheisen kuolemaa joutunut kohtaamaan paitsi isoäidin mut olin niin pieni etten kauheesti muista siitä mitään. Pitäis tietysti sanoa että maailman rauhattomuudet mutta en usko että tässä nyt niinkään haetaan sitä.
  Kamalinta on nähdä kun toinen itkee. Ihan sama miksi itkee mutta se vaan aina saa surulliseksi.

 Hassua nyt avautua täällä blogissa mutta totta toi teksti on mun kohdalla. En oo koskaan iloinen jos mulla on tunteita toista kohtaan koska oon epävarma ja siks aina mietin ja mietin ja mietin ja se ajaa mut hulluksi. Kamala tunne.
    Keksin varmaan sata tunnetilaa jotka saa mut surulliseksi mut edellisen lisäks pahin on riittämättömyyden tunne. Kaikki varmaan tietää miltä se tuntuu.
  Ja viimeseks keksin vaan että haukkuminen ei yleensä saa mua surulliseks. Pahinta mitä mulle voi sanoa että oon epäempaattinen tai tunteeton koska ne jää kalvamaan. Ainiin ja idiootit ihmiset niiden idiooteilla mielipiteillään saa mut surulliseksi. Päivi Räsänen, olet oiva esimerkki.

Päivä 7 - Pelkoni

Yo! Tässä mä istun koneella typerän näkösenä. Värjään ripsiä ja kulmakarvoja ja oh god miltä näytänkään. En jaksa nousta tästä pesee tätä töhnää pois nassusta! Alotin päivän urheesti menemällä matikankokeeseen vaan huomatakseni että osaan kirjottaa paperiin oman nimeni ja että vieressä istuva vaihtarikin kirjottaa paperillen enemmän. Tasapainotin mun raivoo vähän lenkillä ja nyt sattuu jalkoihin nyyh.

Mutta niin. Mun pelot.
  Niitä löytyy muutamia kyllä. Mä pelkään hiustenlähtöä, nukkeja, pellejä, hevosia, yllättävää kyllä koska ratsastin monta vuotta. Sitten myös sairauksia, käärmeitä, korkeita paikkoja, ahtaita paikkoja, lihomista ja vahvoja kemikaaleja. Lol mikä nössö. No mut ei noi oo mitenkään hallitsevia pelkoja mutta pelkoja kuitenkin.
  Tunnetason pelkoja on kans. Pelkään luottaa ihmisiin koska nykyään harva on luottamuksen arvonen. Siks pelkään myös sitoutumista enkä päästä ihmisiä helposti lähelle. Tai no päästän mä tavallaan mut vieläkään ei oo yhtään ihmistä joka tietäis musta ihan kaiken. Ja vielä vähemmän niitä jotka tietäis paljon.
  Yks ärsyttävimmistä peloista on se että pelkään muutoksia. Ärsyttävin siks että muutoksia tapahtuu jatkuvasti ja en voi niille mitään. Some serious deep shit here.

                                          Viisas mies.

Ja nyt käyn pesee nää töhnät mun naamasta, ollu ehkä puol tuntia liian kauan.... Ooooooops. Adios!

Päivä 6 - Uskoni

Heyaaa!

Tänään pitäs siis väsätä kirjotusta uskosta. Aattelin etten tee ihan kolmenkymmenen päivän haastetta vaan jätän tän kymmeneen ku osa noista aiheista on jotenkin niin turhia. Mut anyways.

En oo kasvanu perheessä jossa uskottais. Äiti kuuluu kirkkoon ja isä ainakin kuului kirkkoon mut en tiedä onks se eronnu siitä sillon ku muutti suomeen. Luterilainen se ei ainakaan koskaan oo ollu. Mua ei kuitenkaan  ole kastettu joten en kuulu kirkkoon. Pienenä kuitenkin olin sanonu isälle et haluun isona nunnaksi ja muistan iteki uskoneeni jumalaan. Ala-asteen puolessa välissä kuitenki muistan sen että muutin yhtäkkiä mieleni ja en vaan enää uskonu, tiedä siitä sitten.
  Annan ihmisten uskoa mitä ne haluu enkä jaksa kiistellä aiheesta koska mun uskoni ei tästä mihinkään muutu. Vihaan sitä jos mulle tyrkytetään jumalaa ja jeesusta, koska annan uskovaisten elää omaa uskoaan enkä yritä käännyttää niitä mitenkään.
  Vaikka en oo enkä ollut uskossa niin halusin käydä riparin koska siitä oli puhuttu niin paljon hyvää. Ja leiri se vaan on muidenkin joukossa. Se porukka oli ihan mahtava ja oli se sen kesän paras viikko varmasti. Kuuntelin siellä niitä juttuja ja opettelin kaikki ne rukoukset ulkoa vaikka ei mun olis periaatteessa tarvinnu koska en menny konfirmaatioon. Välillä mietin et olishan se kiva jos pääsis kummiks mut eipä se ihan kamalasti haittaa etten pääse. Kirkkohäät jättäisin ihan suosiolla väliin muutenkin.
   Uskon kuitenkin tämmösiin pikkujuttuihin niinku esimerkiks karmaan. Se nyt ei liity mitenkään kristinuskoon mut kaipa se nyt silti lasketaan.

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Aaaaapua! Haastava aihe josta on niin paljon sanottavaa mut mitään ei saa kirjotettua. Jotta mun ei tarvii kirjottaa mitään kauheen syvällistä pohdiskeluromaania nii nyt listaan elämän pieniä asioita joita rakastan. Ja mä listaan paljon.

Mä rakastan mun ystäviä ja perhettä. Rakastan kesää, talvee, kevättä ja syksyä. Rakastan musiikkia. Mun elämä ois sisällötöntä enkä tiiä mihin purkaisin asioita jos en musiikkiin. Mä rakastan vaatteita ja niiden tuunailua enkä raaski heittää niitä koskaan pois. Mä rakastan myötätuntoisia ja elämäniloisa ihmisiä. Ja rakastan ihmisiä, jotka osottaa välittävänsä ja välittää aidosti. Mä rakastan halaamista ja varsinkin sitä jos joku halaa takaapäin. Rakastan myös läheisyyttä, toisen kainaloon käpertymistä ja sitä kun mun hiuksilla leikitään tai kun mua silitetään. Rakastan mun kännykkää ja rakastan tekstaamista ja varsinkin sillon jos joku tekstaa mulle ensin. Rakastan tatuointeja ja lävistyksiä. Mä rakastan spontaaniutta ja spontaaneja ihmisiä. Elämää on vaan rajotteinen aika joten se pitää elää täysillä. Mä rakastan mun tietokonetta ja kameraa. Rakastan pieniä lapsia, ainakin yleensä. Rakastan hyväntuoksusia ihmisiä. Mä rakastan Converseja ja kuluneita kenkiä ja brittiaksenttia. Rakastan kahvia ja teetä varsinkin jos siihen on lisätty maitoo ja sokeria. Kahviin ei saa kuitenkaa laittaa sokeria. Mä rakastan imuroimista ja sitä ääntä mikä siitä tulee ku hiekka menee pitkin sitä putkea. Mä rakastan nukkumista ja sitä kun herää itekseen ilman kelloa, sitä että aurinko paistaa seinälle kun herää ja sitä että joku tulee herättämään söpösti. Mä rakastan ruokaa ja mun lempiruoka on makaronilaatikko. Rakastan tummaa suklaata ja kaikkea muutaki suklaata. Rakastan sitä tunnetta kun onnistuu jossain. Rakastan hymyileviä ihmisiä ja sitä jos joku hymyilee mulle kadulla, ja humalaisia jotka tulee jutustelee mukavia. Rakastan autossa ja bussissa istumista. Mä rakastan meikkaamista, hiusten laittamista, saunomista, ja kirjottamista. Rakastan istuu vaan kaupungilla jossain rappusilla ja kattoo ohikäveleviä ihmisiä. Rakastan ukkosta ja salamointia ja sinistä taivasta ja mun lempiväri on taivaansininen. Mä rakastan hymkuoppia ja oon kateellinen ihmisille joilla on sellaset. Tykkään siitä että joku sanoo rakastavansa mua. Rakastan juoksemista vaikka ennen vihasin sitä ja rakastan sitä tunnetta ku tajuu että jaksaa juosta pidempään ku viimekerralla. Mä rakastan hedelmiä ja varsinki omenoita vaikka oon niille allerginen. Rakastan meren- ja järvenrantoja. Rakastan ihmisiä joilla ei oo kiire mihinkään ja niitä jotka ei ota elämää niin vakavasti. Rakastan kattoo ihmisiä jotka on rakastuneita vaikka samaan aikaan oon niin kateellinen. Rakastan pitää ihmisiä kädestä. Rakastan isoja kauluspaitoja ja ihmisiä jotka on just heränny. Sillon ne on kauneimmillaan. Rakastan sitä ku joku kuiskaa korvaan jotain ja rakastan salaisuuksia. Mä rakastan dupsteppiä ja rakastan kuunnella sitä täysillä. Ah mä todellakin rakastan sitä. Rakastan sitä kun joku sanoo mulle että on ikävä. Rakastan sitä miltä ihminen näyttää kun se on just itkeny. Rakastan quoteja ja voisin lukee niitä monta tuntia putkeen. Rakastan kun mun hiuksia värjätään. Rakastan sitä et mulla on poikakaksonen joka on välillä idiootti, ja sitä, että jos tapellaan niin se unohtuu parissa minuutissa ja rakastan mun isoveljee. Rakastan käydä leffoissa ja rakastan jopoja ja varsinki sitä limenvihreetä joka on mökillä. Rakastan vastapestyjä vaatteita, niiden tuntua ja hajua. Mä rakastan ruisleipää jossa on raejuustoa päällä, rakastan helsingin keskustaa ja varsinkin yöllä se on ihana. Rakastan onnellisuutta ja sitä tunnetta ku tajuu olevansa onnellinen. Rakastan ku mua hipsutetaan ja rakastan myös hipsuttaa. Rakastan ihmisiä joilla on käytöstavat ja siks tykkään siitä kun ihmiset kättelee. Rakastan valvomista ja siitä kun juttelen jonkun kanssa yömyöhään. Rakastan rastapäitä ja varsinki jos ne pitää rastojaan ponnarilla. Rakastan venytyksiä ja sheivausvaahtoo koska se tuntuu kivalta. Rakastan herätä lintujen lauluun. Rakastan kävellä lumen päällä ku se narisee kenkien alla ja hiekalla on kans ihanaa kävellä. Rakastan hyviä muistoja ja sitä kun ne hymyilyttää jälkeen päin. Rakastan bussikuskeja jotka hymyilee ja tervehtii ja varsinki sitä yhtä kuskia joka liimaa kaikkia tarroja bussiin. Rakastan mun bändiä ja keikkailua ja treenausta. Rakastan heittää paskaa läppää ja saada postissa kirjeitä. Rakastan vanhoja valokuvia ja rakastan kans hyväntuulisia vanhuksia. Rakastan romuautoja koska ne vaan on niin siistejä. Rakastan skeittipoikia ja skeittityttöjä ja oon kateellinen ihmisille jotka osaa skeitata. Rakastan ihmisiä jotka osaa pyytää anteeks. Mä rakastan elämän pieniä asioita.

Päivä 4 - Laukkusi sisältö

YO!

Lähetään siitä et mun laukulla ei ole mitään merkitystä. Mä tykkään olkalaukuista, repuista (<3), kangaskasseista ja vyötärölaukuista! No okei en ite käyttäis mut ei niissä mitään vikaa ole. Mut tärkeintä on et on joku mitä on kiva kantaa.

Hyvä myös jos sinne mahtuu tavaraa ja mieluiten et sieltä löytyis tavarat mutta koska esimerkiks kangaskasseissa ei mitään taskuja ole niin joskus pitää kaivella pidempään. Liian pieni se ei saa olla koska tykkään survoo mukaan aina pari hupparii.

Sisältö on yleensä aika perus. Tietty lompakko on aina mukana ja avaimetkin joskus jos satun tietää missä ne on. En yleensä tarvii avaimia koska melkeen aina edes joku on kotona. Löysin mun ne pari viikkoo sitte mutta sitä ennen en ollu nähnyt niitä yli puoleen vuoteen. eettääää. Yleensä mulla löytyy  myös joku kouluvihko tai koulukirja koska en jaksa vaihtaa laukkua tai tyhjentää sitä ku lähen jonneki. Joskus löytyy myös meikit mutta ei kyllä aina koska en jaksa aina raahata kaikkea mahdollista mukana. Tällä hetkellä löytyy laukusta myös yks puhelinnumero paperilapulla jonka sain kesällä asiakkaalta! Pitäs pistää pirauttaen..... Orrrr not.

Päivä 3 - Paras ystäväsi

Kuten jo aikasemmin sanoin niin mulla on semipaljon kavereita ja muutamia ystäviä. Mut on olemassa yks ihminen jonka voin luokitella mun parhaaksi ystäväksi. Tän naisen nimi on Annika! Se on vuotta vanhempi ( tai oikeestaan vuos ja 9kk koska itsehän oon syyskuun lapsi ja se taas on tammikuun ) eli -93 ja asuu tässä aika lähistöllä.

  Oltiin nähty Annikan kanssa kerran ku juttelin mun kaverin kanssa ja Annika seisoi siinä vieressä. En mä sillon sen kanssa jutellut varmaan sanaakaan. Kuitenkin kesällä mulla alkoi duuni Ison Omenan hesessä ja se oli siellä myös duunissa. Sitte ku työt loppu niin sovittiin että käydään joku päivä kahvilla ja niin me myös tehtiin. Ruvettiin näkee usein koska molemmilla oli yhtä kierot ja huonot läpät ja se oli vaan helppoa. Yleensä me ei edes tehdä mitään erikoista yhessä. Ollaan varmaan rehellisesti sanottuna istuttu yli 50 kertaa matinkylän rannassa ja vaan puhuttu, ja voin sanoa että se tietää musta lähestulkoon kaiken eikä mun tartte sanoa asioita ääneen niin se tietää mitä mä ajattelen.

  Nykyään Annika seurustelee mun bändin rumpalin kanssa johon se tutustu meidän keikalla. Se ei oo missanu yhtäkään keikkaa joka on melkonen suoritus! Se on raahannu ittensä siis porvooseen ja hyvinkäälle ja kaikkialle.

   Parasta Annikassa on se että se on lojaali ja maailman kiltein ihminen vaikka jotkut on luullut sitä ensin kylmäks ämmäks. Välillä en tajuu miten kaks niin erityylistä ihmistä voi olla näin hyviä ystäviä mut kaipa ne sitten voi. Rakastan sua idiootti<3

Päivä 2 - Kerro päivästäsi

Tää päivä oli ihan samanlainen ku aina ennenkin. Inhoon rutiininomasia päiviä ja tällasta junnaamista.
Mutta siiiis! Koulu alko 9.45 ja heräsin kaheksalta vaikka herätyksen olin laittanut seittemäksi. Tykkään ottaa rennosti aamulla mielummin ku et joutuisin kiireellä juoksee bussiin johon en kuitenkaa kerkeis. Ei mulla silti kiire tullu joten join rauhassa aamukahvia ja söin vähän mysliä naaaam.
   No okei siinä vaiheessa ku mun piti lähtee nii hidastelin ja enhän mä mun bussiin ehtiny ja menin seuraavalla. Myöhästyin vaa ehkä kymmenen minuuttia joka on aika kova suoritus! Istuin psykan ja filosofian tunnilla jonka jälkeen mulla olis ollut matikkaa mut keksin tapani mukaan hyvän syyn olla menemättä. Kun ei laskin toimi niin eihän sinne voi mennä istumaan. Häpeällistä myöntää mut istun lyhyen matikan ensimmäisellä kurssilla enkä ymmärrä MITÄÄN. Huomioikaamme siis että en kuitenkaan ole ykkönen. Mut olin kuitenkin ahkera kun pääsin kotiin ja otin itteäni persuksista kiinni ja lähdin lenkille! yeah.

Illemmalla olikin sit bänditreenit ja saatii vähä uutta biisii kasaan ja seki päästää vääntää studiolla sit parin viikon päästä. Ja sain kyydin parhaalta annikalta jonka kaa istuttii viel matinkylän rannassa ja ah rakastan syksyisiä, pimeitä iltoja. Joku päivä meen sateisena iltana vaan istuu ja kuuntelee musiikkia ulos.

Päivä 1 - Esittele itsesi.

Koska kärsin tosi usein tekemisen puutteesta ja tykkään kirjottaa vaikken siinä niin hyvä olekaan, aattelin alottaa blogin. Ja koska kärsin myös inspiraation puutteesta, käyn läpi tommosen listan jossa kerron mun elämästä päivä kerrallaan eri asioita. Ekana vuorossa on siis itseni esittely. Hm, mistähän sitä alottais?

Mun koko nimi on siis Rebekka Cecilia Korhonen ja oon syntynyt 28.9.1994. Lempinimiä on vaan muutamia- Rebe, Repsu ja Becky. Mulle on oikeestaan ihan sama mikskä mua kutsuu joten jos jollain on hyviä ideoita niin antaa palaa! Ala-asteen jälkeen menin Tapiolan kouluun musiikkilinjalle ja nyt opiskelen Tapiolan lukiossa musiikkilinjalla. En tykkää lukiosta yhtään ja oon lusmu. En tee koskaan mitään paitsi kun on pakko, jos sillonkaan.

Yks merkittävimmistä asioista mun elämässä tällä hetkellä on bändi jossa laulan, Colory. Se perustettiin syyskuun tienoilla 2010 ja mut otettiin siihen koelaulujen jälkeen joulukuussa 2010.  Heti alkuvuodesta 2011 ruvettiin väsäämään EP:tä ja nyt on kasassa vähän vajaa kymmenen biisiä. Oltiin studiolla uudestaan ennen kesää jollon julkastiin kaks biisiä. Keikkaa pukkaa ja studioon suunnataan taas parin viikon päästä.

Mulla on luonnostaan vaaleet hiukset. Nykyään ehkä tummanvaaleenharmaan sekoitus, en oikeen tiedä kun oon värjänny koko päätä jo niin kauan. Ne on käyny läpi blondin värin, mustan värin ja nyt on tää punanen jossa viihdyn kaikista parhaiten. Ikinä en leikkais kokonaan lyhyitä hiuksia vaikka on ollu sivusiiliä ja lyhyitä kerroksia. Silmät on tylsät siniharmaat. Pituutta löytyy vaivaset 169 ja painoa ihan sopivasti! Kasvoista löytyy labret ja joskus oon myös kantanu huulen alla smileytä vaikka en sitä uudelleen ottaisi. Korvasta löytyy 8mm pikkuvenytys, tavallisia korvareikiä ja rustolävistys. Mul on joku ihmejuttu kaikkiin lävistyksiin ja tatuointeihin ja kyl mä joskus itekin otan leiman. Ei-niin-merkittävinä asioina voin kertoo että alotin kasvissyönnin 10-vuotiaana eettisistä syistä ja halusin pelastaa maailman mutta puolisen vuotta sitten lopetin sen ehkä silkasta kyllästymisestä. Mulla on myös tosi omutuisia fobioita ja ne on välillä oikeastaan häiritseviä.

Lähipiiristä voisin kertoo tässä omassa esittelyssä sen verran että löytyy kaksoisveli jonka kanssa oon ihan pienestä pitäen ollu ku paita ja peppu. Ei tietysti enään niinkään mutta se tuntee mut silti parhaiten kaikista ihmisistä. Löytyy  myös vuotta vanhempi isoveli, lontoosta kotosin oleva isä ja suomalainen äiti. Pakollisena mainitsen nyt myös että kyllä löytyy  myös koira. Kotona puhun englantia ja suomea. Suomi on mulla tietysti se vahvempi kieli koska puhun sitä sisarusten ja kavereiden kanssa. Tosin mulla on ihmeellisiä ns. englantilaisia tapoja sanoa asioita. Mä en esimerkiks mene suihkuun, mä otan suihkun. En myöskään mee junalla vaan otan junan.

Mulla on semipaljon kavereita ja muutamia ystäviä. Tiedän että mulla on yksi ihminen jolle voin kertoo mitä tahansa ja luottaa elämäni sen käsiin, joka on mun mielestä tärkeetä. Vuosien varrella on viilentyny ystäväsuhteet mut niitä tulee ja menee, en jaksa ottaa ressiä niistä.

Nyt tää vaikein osuus -itseni kuvailu. Nää perus rehellinen, luotettava ja huumorintajuinen, blaablaa. Mun huumorintaju on outo ja kiero, kyllä. Koen että oon helposti lähestyttävä ja osaan kuunnella muita ihmisiä vaikka en omasta mielestäni oo kauheen hyvä lohduttamaan. Tykkään siitä kun mulle avaudutaan tai kun muhun turvaudutaan. Oon kuulemma vaikee ihminen ja trust me, en tee sitä tarkotuksella! Kai mä vähän oon vaikka en tykkää sitä myöntää... Musta tuntuu et mua on vaikee lukee ja oon vähän temperamenttinen. Mut jos asioita ei tee monimutkasiksi niin oon helppo, oikeesti! Oon vähän putkiaivo vaan.

  Rakastan ihmisiä jotka on aidosti kilttejä ja huomaavaisia. Mä rakastan aitoutta, outoutta ja erilaisia ihmisiä ja sellasia jotka ei jatkuvasti mieti mitä muut on mieltä. Ihailen niitä jotka on spontaaneja ja elää hetkessä ja niitä jotka osaa arvostaa elämän pieniä asioita. Inhoon draamaa ja ihmisiä jotka puhuu paskaa muista ja on muutenvaan kusipäitä. Karma's a bitch.