Tänään pitäs siis väsätä kirjotusta uskosta. Aattelin etten tee ihan kolmenkymmenen päivän haastetta vaan jätän tän kymmeneen ku osa noista aiheista on jotenkin niin turhia. Mut anyways.
En oo kasvanu perheessä jossa uskottais. Äiti kuuluu kirkkoon ja isä ainakin kuului kirkkoon mut en tiedä onks se eronnu siitä sillon ku muutti suomeen. Luterilainen se ei ainakaan koskaan oo ollu. Mua ei kuitenkaan ole kastettu joten en kuulu kirkkoon. Pienenä kuitenkin olin sanonu isälle et haluun isona nunnaksi ja muistan iteki uskoneeni jumalaan. Ala-asteen puolessa välissä kuitenki muistan sen että muutin yhtäkkiä mieleni ja en vaan enää uskonu, tiedä siitä sitten.
Annan ihmisten uskoa mitä ne haluu enkä jaksa kiistellä aiheesta koska mun uskoni ei tästä mihinkään muutu. Vihaan sitä jos mulle tyrkytetään jumalaa ja jeesusta, koska annan uskovaisten elää omaa uskoaan enkä yritä käännyttää niitä mitenkään.
Vaikka en oo enkä ollut uskossa niin halusin käydä riparin koska siitä oli puhuttu niin paljon hyvää. Ja leiri se vaan on muidenkin joukossa. Se porukka oli ihan mahtava ja oli se sen kesän paras viikko varmasti. Kuuntelin siellä niitä juttuja ja opettelin kaikki ne rukoukset ulkoa vaikka ei mun olis periaatteessa tarvinnu koska en menny konfirmaatioon. Välillä mietin et olishan se kiva jos pääsis kummiks mut eipä se ihan kamalasti haittaa etten pääse. Kirkkohäät jättäisin ihan suosiolla väliin muutenkin.
Uskon kuitenkin tämmösiin pikkujuttuihin niinku esimerkiks karmaan. Se nyt ei liity mitenkään kristinuskoon mut kaipa se nyt silti lasketaan.
hoi rebekkaaa onks joku syy mikset mennyt protulle? ==)
VastaaPoistaHalusin jonkun kaverin mukaa ja protulle ei ollu lähtijöitä :D hehe nössö olen
VastaaPoistaaww voi ei :(((
VastaaPoista