Päivä 8 - Tämä saa minut surulliseksi

Heyaaa! Tänään on ollu erityisen mukava päivä. Oon nyt virallisesti ehkä kaikista turhimassa iässä, seitsemässätoista. No mut ainakin sanotaan et tyttö on kauneimmillaan tässä iässä, en siis raaski kauheesti valittaa. Ja kai sitä salaa voi vielä lastenlipulla mennä... Syötiin vähän mutakakkua ja juotiin kahvia annikan kanssa, oli siis tavallisen erityistä, toisin en ois tätä päivää viettänyt. Mut nyt aiheeseen! Englanniks tää on paljon parempi tää aihe: Something that upsets you.

Tietysti läheisen kuolema saa mut surulliseksi. Tai no, luultavasti saa. En oo hirveen montaa läheisen kuolemaa joutunut kohtaamaan paitsi isoäidin mut olin niin pieni etten kauheesti muista siitä mitään. Pitäis tietysti sanoa että maailman rauhattomuudet mutta en usko että tässä nyt niinkään haetaan sitä.
  Kamalinta on nähdä kun toinen itkee. Ihan sama miksi itkee mutta se vaan aina saa surulliseksi.

 Hassua nyt avautua täällä blogissa mutta totta toi teksti on mun kohdalla. En oo koskaan iloinen jos mulla on tunteita toista kohtaan koska oon epävarma ja siks aina mietin ja mietin ja mietin ja se ajaa mut hulluksi. Kamala tunne.
    Keksin varmaan sata tunnetilaa jotka saa mut surulliseksi mut edellisen lisäks pahin on riittämättömyyden tunne. Kaikki varmaan tietää miltä se tuntuu.
  Ja viimeseks keksin vaan että haukkuminen ei yleensä saa mua surulliseks. Pahinta mitä mulle voi sanoa että oon epäempaattinen tai tunteeton koska ne jää kalvamaan. Ainiin ja idiootit ihmiset niiden idiooteilla mielipiteillään saa mut surulliseksi. Päivi Räsänen, olet oiva esimerkki.